Mehiläiset
Hunajatietoa
Hunajareseptejä
Mehiläis- ja hunajakirjallisuutta
Linkkilistat
Sivujen tekijä

HUNAJA - PUHDAS, AITO LUONNONTUOTE

Hunajan käytöllä on ikivanhat perinteet. Sitä on aikojen kuluessa käytetty paitsi ravintona, myös lääketieteessä ja uskonnollisissa menoissa. Nykyään hunaja on luonnonmukaisena ravinto- ja makeutusaineena saavuttamassa yhä suurempaa suosiota.

Hunaja-asetuksessa (911/1971) määritellään hunaja mehiläisten kasveista keräämäksi ja valmistamaksi luonnontuotteeksi, johon ei ole lisätty ja josta ei, kiinteitä epäpuhtauksia lukuun ottamatta, ole poistettu mitään. Sokerin tai muun vastaavanlaisen aineen lisääminen hunajaan on siis ehdottomasti kiellettyä. Hunajan raaka-aineena on tavallisesti mesi, jota mehiläiset keräävät kasvien kukista. Suomalainen hunaja syntyy pääasiassa apilasta, vadelmasta, horsmasta ja rypsistä kerätystä medestä. Hyvistä mesikasveista ja pitkistä valoisista kesäpäivistä johtuen suomalainen hunaja on korkealuokkaista ja hyväaromista.

Hunajalajien välillä on suuria eroja

Monesti ihmetellään, miksi hunajapurkin sisältö on joskus aivan erilaista kuin aikaisemmin. Hunaja voi olla aivan juoksevaa tai lähes kivikovaa. Se voi olla pieni- tai suurikiteistä, sitkeää tai helposti lusikalla otettavaa. Väri voi vaihdella lähes värittömästä tumman ruskeaan ja maku voi saada mitä erilaisimpia vivahteita. Laatuvaihtelut johtuvat meden alkuperän ja hunajan käsittelyn erilaisuudesta. Vähäisessä määrin vaikuttavat myös muut tekijät mm. ilmastolliset olosuhteet ja mehiläisrotu.

Hunajalle on luonteenomaista, että se linkoamisen jälkeen vähitellen samenee ja muuttuu juoksevasta jäykäksi - kiteytyy. Samalla väri vaalenee. Vain tietyt hunajalajit mm. horsmahunaja ja unkarilainen akaasiahunaja, säilyvät luonnostaan juoksevina. Tämä johtuu hunajan sokerikoostumuksesta. Mitä runsaammin hunaja sisältää rypälesokeria, sitä helpommin ja nopeammin se kiteytyy. Hunajan rakeisuus ja kovuus riippuvat paljolti myös siitä, miten hunajaa on sadonkorjuun jälkeen käsitelty. Yleisin tapa on vaivata hunajaa ennen pakkaamista niin, että kiteet eivät tartu toisiinsa. Näin suomalainen monikukkahunajakin saadaan kauemmin pysymään hienorakeisena ja pehmeähkönä.

Hunajan väri ja aromi ovat pääasiassa kasvialkuperästä riippuvaisia ja voivat siis vaihdella erittäin paljon. Suomalaiselle monikukkahunajalle antaa makua 20-80 erilaista mesikasvia eli kasvilajistomme on vielä runsas verrattuna moniin tehomaatalouden maihin, joissa hunajan raaka-aineet ovat vain alle 20 kukkalajista. Kiteytyneen hunajan pinnalla toisinaan esiintyvä vaalea, huurretta muistuttava kerros johtuu rypälesokerikiteiden väliin jäävistä ilmakuplista, eikä siten mitenkään alenna hunajan käyttöarvoa.

Hunajan koostumus

Hunaja sisältää pääasiassa:

  • vettä 18-20 %
  • hedelmä- ja rypälesokeria 75-80 %
  • muita sokerilaatuja (yhteensä yli 20 erilaista) 1-3 %
  • valkuaisaineita
  • vitamiineja
  • kivennäisaineita, yhteensä yli 10 eri lajia
  • orgaanisia happoja
  • entsyymejä, erittäin tärkeitä elimistöllemme

Hunajan sisältämistä aineista ovat eniten huomiota osakseen saaneet entsyymit. Ne ovat typpiyhdisteitä, joiden vaikutuksesta tapahtuu erilaisia kemiallisia reaktioita. Eräs entsyymi - invertaasi - saa esim. aikaan meden sisältämän ruokosokerin hajoamisen hedelmä- ja rypälesokeriksi. Hunaja-asetus kieltää kuumentamasta hunajaa "siinä määrin, että kuumennus tuhoaa, osaksi tai kokonaan, hunajan sisältämät luontaiset entsyymit". Rajana voidaan pitää 40 asteen lämpötilaa.

Suomalainen hunaja sisältää keskimäärin 0,2 % kivennäisaineita. Tummat hunajat sisältävät tavallisesti enemmän kivennäisaineita kuin vaaleat. Vaikka hunajan kokonaiskivennäisainepitoisuus on suhteellisen vaatimaton, on hunajassa joitakin kivennäisaineita suhteellisen runsaasti. Tällaisia ovat boori sekä välttämättömiksi kivennäisaineiksi luokitellut kromi ja fluori. Hunajan kivennäisaineet pystytään sitä paitsi ilmeisesti käyttämään paremmin hyödyksi kuin monien runsaasti kivennäisaineita sisältävien elintarvikkeiden, sillä hedelmäsokerin on todettu edistävän kivennäisaineiden imeytymistä ruoansulatuskanavasta . Haitallisia kivennäisaineita, ns. raskasmetalleja, esiintyy hunajassa erittäin vähän.

Hunaja sisältää myös pieniä määriä eräitä vitamiineja esim. C-vitamiinia ja useita B-ryhmän vitamiineja. Edellä mainittujen yhdisteiden lisäksi hunaja sisältää mm. maku- ja aromiaineita sekä erilaisia biologisesti aktiivisia yhdisteitä, mm. flavonoideja. Kaiken kaikkiaan hunaja sisältää yli 180 erilaista yhdistettä.

Hunajan säilytys

Hunaja säilyy parhaiten viileässä, tasalämpöisessä (noin +10 astetta) ja kuivassa paikassa. Tärkeää on myös suojata hunaja valolta. Jääkaapissa ei hunajaa tulisi säilyttää, sillä käytön yhteydessä muodostuvat lämpötilaerot aiheuttavat hunajapakkauksessa kondensoitumista, mikä lisää käymisriskiä. Mitä enemmän hunajassa on vettä, sitä helpommin se alkaa käydä. Vesipitoisuuden noustessa 21 % :iin, on käymisvaara huomattava, jos lämpötila on sopiva. Alle 10 asteen lämpötilassa eivät hunajassa toimivat hiivat kasva, mutta huoneenlämpötilassa ne voivat tällöin jo suhteellisen nopeasti aiheuttaa hunajan käymisen. Vesipitoisuuden ollessa alle 17 % ei käymisvaaraa yleensä ole. Oikein varastoituna hunaja säilyy hyvänä jopa vuosia.

Monia käyttötapoja

Nykyään puhutaan paljon tavallisen kidesokerin käytön haittavaikutuksista sekä sen korvaamisesta muilla vaihtoehtoisilla makeutusaineilla. Hunaja on ruuansulatukselle parempi, makea vaihtoehto. Hunaja on puhdas, käsittelemätön luonnontuote. Sen käytöstä on monenlaista muutakin hyötyä hunajan entsyymi- ja kasviperäisen happopitoisuuden ansiosta. Hunaja vilkastuttaa aineenvaihduntaa, joten korkeasta energiasisällöstään huolimatta se ei lihota, kun sitä käytetään kohtuudella.

Moni hunajan käyttäjä on todennut, että siirryttyään käyttämään hunajaa päivittäin, eivät vilustumissairaudet ole olleet kiusana. Itse vilustumissairauksien hoidossa hunajan käytöllä on jo pitkät perinteet. Hunajan käyttö tähän tarkoitukseen perustuu sen bakteereja tuhoavaan vaikutukseen, minkä saa aikaan glukoosioksidaasientsyymi. Entsyymin lämpöherkkyyden vuoksi ei hunajaa saisi lisätä kuumaan veteen. Bakteereja tuhoavan vaikutuksensa vuoksi hunaja on myös erinomainen haavojen ja palovammojen hoidossa.

Urheilijoille hunaja on luonnonmukainen ja tehokas energianlähde. Hunajan sisältämä rypälesokeri imeytyy suoraan verenkiertoon, joten hunaja antaa nopeasti lisäenergiaa. Hunajaa suositellaan käytettäväksi erityisesti myös pikkulasten ja vanhusten päivittäisen ravinnon lisänä.

Hunaja voidaan nauttia sellaisenaan, laittaa teen, kahvin tai pelkän veden sekaan, levittää leivälle, käyttää "silmänä" puuroissa jne. Hunaja on hyvä mauste ruoanlaitossa. Leivonnaisista tulee hunajan ansiosta maukkaampia ja säilyvämpiä.


|Pääsivulle| |Reseptit| |Mehiläinen| |Alkuun|