Mehiläiset
Hunajatietoa
Hunajareseptejä
Mehiläis- ja hunajakirjallisuutta
Linkkilistat
Sivujen tekijä

Muikku

Coregonus albula


Muikku on pieni rasvaeväinen siian sukuinen kala, jonka alaleuka on yläleukaa pitempi. Muikun suu on pieni ja hampaaton. Väritykseltään muikku on hopeakylkinen ilman pilkkuja tai täpliä. Muikun pituus on 10 - 20 cm ja paino alle sata grammaa. Muikun erottaa siiasta lähinnä pidemmän alaleukansa vuoksi. Kuore, joka on myös muikun näköinen, on hampaallinen. Muikun näköisellä salakalla taas ei ole rasvaevää.
Suomessa muikkua löytyy sisäjärvistä lähes koko maan alueelta. Sitä on istutettu jopa Inarinjärveenkin. Muikkukannat tosin vaihtelevat melkoisesti eri järvissä ja eri vuosina. Itse verkotan muikkuja Puulavedestä Hirvensalmella. Puulan muikkukanta on tällä hetkellä melko runsas.
Muikku viihtyy parhaiten suurissa, syvissä, saarien ja karien jakamissa vesissä, joissa on runsaasti happea. Muikku on parvissa liikkuva selkäveden kala, joka tekee vuorokautisia vaelluksia syvempien vesikerrosten ja pinnan välillä. Ravintona on eläinplankton. Muikku siirtyy kalvoäyriäisten mukana päivisin syvemmälle ja illan tullen rannemmaksi ja enemmän pintaveteen. Ravinnon muodostavat pääasiassa keijustoon kuuluvat kalvoäyriäiset. Isommat yksilöt syövät lisäksi hyönteisiä ja pieniä kalanpoikasia. 
Eri vesissä muikun kasvu on hyvinkin erilaista ja se vaihtelee samassakin järvessä vuodesta toiseen siten, että kasvu huonoina muikkuvuosina on nopeampaa, koska ravintoa silloin riittää yksilöä kohden enemmän.
Valtaosa muikkukannoista kutee loka-marraskuussa, jotkin joulukuussa ja muutamat vasta helmikuun lopulla. Mäti vajoaa pohjaan savi-, hiekka- tai sorapohjalle.
Muikkua pyydetään yleisimmin kutuaikana nuotalla ja verkoilla. Myös kesällä vedetään muikkunuottaa kalan noustessa tyyninä iltoina veden pintaan. Verkoillakin saa kesäaikana muikkuja esim. rantavesiltä. Yleisemmin muikkuja pyydetään kuitenkin kesällä, heinä-, elokuussa, pohjaverkoilla järven syvimmistä kuopista. Verkon solmuväli 12-22 mm järvestä ja muikun koosta riippuen. Ne lasketaan päiväksi joko suoraan pohjaan tai, jos muikut liikkuvat ylempänä, väliveteen siten, että ne ankkuroidaan paikoilleen painoilla ja pidetään koholla verkkoja kannattavien pintakohojen avulla. Tämä koskee pääasiassa Keski-Suomen järviylängön suurta muikkua. Kesäinen verkkopyynti on kuitenkin pääasiassa harrastajakalastajain harjoittamaa pyyntiä, sillä suuri muikku ei liiku tällöin taajoissa parvissa, joten saalis ei muodostu yleensä erikoisen suureksi. Mutta se, joka antaa arvoa tuoreelle muikulle, saa täten kuitenkin paistinpannuunsa tarpeeksi kaipaamaansa särvintä. Muikkua syödään suolakalana, mutta on se maukasta myös tuoreena keitettynä sekä paistettuna ja muikkukukkona. Muikun mäti on arvokasta ja on syytä ottaa tarkoin talteen, puhdistaa ja pakastaa vaikkapa joulupöydän herkuksi. Silloin siihen sekoitetaan ripaus suolaa, murskattua pippuria ja murskattua sipulia sekä smetanaa päälle. 
Muikku on herkkä kala varsinkin kesäaikaan. Verkot on koettava riittävän usein ja muikut poistettava sekä "puhkottava" jälkikäsiteltäviksi välittömästi. Silloin se on kala vailla vertaa.


|Pääsivulle| |Alkuun|