Mehiläiset
Hunajatietoa
Hunajareseptejä
Mehiläis- ja hunajakirjallisuutta
Linkkilistat
Sivujen tekijä

Nuoren työmehiläisen
tehtävät

Kennonpuhdistajat

Nuori työläinen ryhtyy jo muutaman tunnin ikäisenä puhdistamaan kennoja kotelokopan jätteistä ja ulosteista. Kuningatar munii vain puhdistettuihin ja kiillotettuihin kennoihin ja siksi on tärkeää, että työ sujuu nopeasti. Työläiset myöskin poistavat pesästä roskia, homehtunutta siitepölyä ja kuolleita sikiöitä.

Ruokkijat

Viikon-kahden ikäiset työläiset hoitavat toukkia. Hoitajat tarkastavat ensin toukkien ravintotilanteen ja lisäävät tarvittaessa ruokamehua toukan suun lähelle kennoon. Kuningattaren ympärillä on tavallisesti 6-10 ruokkijamehiläisen hovi. Ne tunnustelevat kuningatarta etujaloillaan ja tuntosarvillaan, nuolevat kielellään ja ruokkivat antamalla ruokamehua suoraan suuhun. Ruokinta tapahtuu sitä useammin, mitä enemmän kuningatar munii. Ruokinnan ja tunnustelun aikana ruokkijamehiläiset saavat kuningattaresta feromoneja, jotka työläiskontaktien avulla leviävät nopeasti koko yhteiskuntaan.

Rakentajat

Jo 2-3 vuorokauden ikäisten mehiläisten vaharauhaset voivat toimia ja vahakansien rakentaminen käy mahdolliseksi. Rakentamiseen ne käyttävät myös vahajätteitä sekä vanhempien rakentajamehiläisten tallettamia vahareunuksia peittämistä tarvitsevien kennojen suulla. Vahakennostoa rakentavat sellaiset pesämehiläiset, joiden vaharauhaset toimivat hyvin.

Vastaanottajat

Ravinnon käsittelyyn osallistuva mehiläinen ottaa pesään palanneen kenttämehiläisen suusta mettä ja purskuttelee sitä suussaan, jolloin vettä haihtuu medestä. Pesään tulevassa medessä on yli 50 % vettä, jota on haihdutettava pois. Valmiin hunajan vesipitoisuuden tulee olla alle 20 %, ettei se ala käydä. Purskuttelun jälkeen se panee meden kennoon, jossa veden haihtuminen jatkuu korkean lämpötilan ja hyvän tuuletuksen ansiosta. Pesämehiläiset käsittelevät myös kenttämehiläisten kennoihin tuomat siitepölymöykyt. Ne kostutetaan syljellä ja hunajalla, pakataan kennon pohjalle ja peitetään hunajakerroksella.

Tuulettajat

Ulkotöistä ensimmäinen on tuuletus. Tuulettajamehiläiset seisovat lentoaukolla päät lentoaukkoon päin ja tuulettavat siivillään. Pesän ilma vaihtuu tällä tavoin varsin tehokkaasti. Hyvien satopäivien lämpiminä iltapäivinä sadat tuulettajat pitävät pesän sisäilman liikkeessä, jolloin kosteus haihtuu medestä, pesän lämpötila pysyy tasaisena ja kosteus sekä hiilidioksidi poistuvat pesästä. Ilmanvaihto voi tällöin olla jopa 200 litraa minuutissa.

Vartijat

Pesän vartiointiin vieraiden yhteiskuntien mehiläisten ja ryöstäjien varalta osallistuu joukko vanhempia mehiläisiä, jotka voivat muun osan ajastaan olla kentällä. Ne ovat vartiointitehtävissä vain muutaman tunnin kerrallaan. Ne tutkivat tulevat mehiläiset niiden ominaistuoksun ja käyttäytymisen perusteella laskien sisään pesätoverit, mettä tai siitepölyä tuovat vieraatkin mehiläiset sekä nuoret mehiläiset ja kuhnurit.
Mehiläiset hyökkäävät vain pesäänsä puolustaessaan. Ne eivät hyökkäile tai pistä esimerkiksi keruutoimintansa aikana. Monet ihmiset sekoittavat mehiläisen ja ampiaisen ja luulevat saaneensa mehiläisen piston, kun asialla onkin ollut ampiainen.

Kerääjät

Ennen keruulentojen aloittamista työläiset tekevät suunnistuslentoja pesän lähiympäristöön. Usein kauniilla säällä suuri joukko mehiläisiä lähtee suunnistuslennoille ja palaa samanaikaisesti lennellen pesän edessä edestakaisin, melkein kuin parveiluun valmistauduttaessa. Lennot pitenevät kerta kerralta ja mehiläiset oppivat pesän sijainnin maamerkkien avulla. Varsin monet mehiläiset kuitenkin hakeutuvat tai joutuvat vieraisiin yhteiskuntiin, jopa kauas omasta pesästä. Ne voivat myös joutua erirotuisten yhteiskuntien pesiin.
Keruulennot alkavat mehiläisen ollessa keskimäärin 23 vuorokauden ikäinen. Kenttämehiläinen kerää mettä, siitepölyä, vettä tai kittivahaa sen mukaisesti, mitä yhteiskunta eniten tarvitsee. Kenttämehiläinen kuluu nopeasti loppuun raskaassa keruutyössä. Se tekee keskimäärin kymmenen keruulentoa päivässä ja 4-5 päivän kuluttua se voi olla jo loppuun kulunut ja kuolee kentälle. Terve mehiläinen kuolee harvoin pesäänsä. Yleensä se kuolee lennettyään 500-800 kilometriä. Nuorten mehiläisten rasvasoluihin kertynyt glykogeeni, jolla on ratkaiseva merkitys hiilihydraattien aineenvaihdunnassa, loppuu tuohon lentokilometrimäärään mennessä, eikä vanha mehiläinen pysty varastojaan täydentämään. Samoin mehiläisen siivet ovat silloin jo loppuun kuluneet, eikä se enää pysty lentämään.

|Pääsivulle| |Edellinen sivu (Munasta aikuiseksi)| |Alkuun|